Eroottinen hieronta espoo kyrpää homoseksuaaliseen äidille

Kaivostoiminnan alussa Outokumpu-yhtiö halusi jarruttaa yhdyskunnan syntymistä kaivoksen kylkeen ja yritti pitää kaivosmiehet kodeissaan muilla kylillä. Kaivoksen ehtyessä heillä olisi kotitilansa, eivätkä he jäisi tyhjän päälle. Miehiä kuljetettiin töihin matkojen takaa yhtiön omilla bussilinjoilla. Lieveilmiöksi muodostui, että heinänteon ja puinnin aikaan tapahtui kumman paljon sairastumisia, eikä kaivokseen riittänyt miehiä.

Kaivoksen yhteydessä toimi — kuparitehdas, jonka päästämät rikkikaasut tappoivat lähiympäristöstä kaiken vihreän. Kaivos pilasi myös vedet pikavauhtia. Joka vuosi kymmeniä tuhansia tonneja jäteliemiä laskettiin pitkulaiseen kilometrin pituiseen Outolampeen.

Aivan niin ei tapahtunut. Kalaisa Outolampi muuttui nopeasti jätealtaaksi, josta rikastelieju pursui yli äyräiden. Jätteet imeytyivät maaperään ja pohjaveteen. Viranomaisten mielestä pitoisuus oli kuitenkin haitaton. Erilaisia korvausvaatimuksia puitiin oikeudessa parikymmentä vuotta. Yhtiön mukaan mitään lainvastaista ei ollut tapahtunut, koska pohjavesien pilaaminen kiellettiin vasta voimaan tulleessa vesilaissa.

Päästöt pohjavesiin olivat loppuneet ennen sitä. Vuonna Itä-Suomen vesioikeus tuomitsi kaksi yhtiön johtajaa päiväsakkoihin jatketusta ryhtymisestä vesistön pilaantumista aiheuttaviin toimiin. Marlboron tai Camelin sijaan kaupat saisivat myydä vain nimetöntä tupakkaa.

Pian sanomalehtien sivuille ilmestyi mainoksia, joissa kauppiaat levittelivät käsiään hämmentyneen näköisinä. Kampanjasta syntyi kohu, kun selvisi, että mainokset oli maksanut kolme monikansallista tupakkayhtiötä: Koko AAR oli perustettu vain kampanjaa varten. Marraskuussa Australian parlamentti hyväksyi tupakkapakkauslain. Savukkeet piti joulukuusta lähtien pakata vihertävänruskeisiin askeihin.

Hallitus oli tutkinut, että likainen oliivin sävy on nuorten kuluttajien mielestä kaikkein rumin väri. Tupakkayhtiöt haastoivat Australian oikeuteen. Ne väittivät, että laki rikkoo perustuslaillista oikeutta hankkia omaisuutta. Korkein oikeus päätti elokuussa , että perustuslakia ei ole rikottu. Jo ennen korkeimman oikeuden päätöstä Philip Morris oli nostanut oman kanteen, aivan toisenlaisessa oikeudessa, joka toimii omilla säännöillään ja joskus kokonaan salassa.

Välimiesmenettely on perinteinen keino ratkaista yritysten keskinäisiä kauppariitoja. Sen sijaan että yritykset lähtisivät taistelemaan oikeussaliin, ne valitsevat kolmen juristin ryhmän, joka ratkaisee riidan keskenään kauppakamarin neuvotteluhuoneessa.

Valtiot ovat tehneet keskenään sopimuksia, joissa ne lupaavat suojella ulkomaisten yritysten investointeja ja kohdella sijoittajia reilusti ja tasapuolisesti. Jos jokin yritys katsoo, että investointisopimusta on rikottu, se voi viedä jutun välimiesmenettelyyn ja vaatia korvauksia.

Philip Morris vaatii Australialta nyt miljardeja euroja. Summa ei koostu vain yhtiön jo kärsimistä tappioista vaan myös odotetusta tulojen menetyksestä — siis niiden tulojen, jotka se olisi tulevaisuudessa ansainnut ilman rumia tupakka-askeja ja niiden varoitustekstejä. Välimiehet tekevät ratkaisunsa itsenäisesti, eivätkä ennakkotapaukset sido heitä.

Valtiot ovat siis antaneet osan tuomiovallastaan ulkopuolisista juristeista koostuvalle oikeudelle, joka muodostetaan jokaista riitaa varten erikseen. Menettely luotiin alun perin poikkeustapauksia varten, ja aina luvulle saakka yritykset haastoivat valtioita harvakseltaan, muutaman vuoden välein.

Viime vuosina kanteita on nostettu keskimäärin kerran viikossa. Tällaista luksusta ei tavanomaisessa oikeudessa ole tarjolla. Yhtiö valitsi vuotiaan sveitsiläisen asianajajan, professori Gabrielle Kaufmann-Kohlerin. Hän on yksi tunnetuimmista investointiriitoja ratkovista välimiehistä — ja yksi harvoista naisista näissä tehtävissä. Australiakin sai valita yhden välimiehen. Se valitsi kanadalaisen asianajajan professori Donald McRaen.

Hän on valtionhallintoa tunteva juristi, joka on neuvonut muun muassa Kanadaa ja Uutta-Seelantia kansainvälisessä kaupassa. Kun sijoittaja ja valtio ovat nimenneet juristit, valitaan vielä puheenjohtaja, jonka molemmat osapuolet kelpuuttavat. Kolmatta välimiestä ehdottaa organisaatio, johon riita on rekisteröity ja jonka säännöillä sitä ratkaistaan.

Haagin pysyvä välitystuomioistuin esitti tehtävään saksalaista vuotiasta emeritusprofessoria Karl-Heinz Böckstiegelia. Böckstiegel on ratkonut välimiehenä kymmeniä monimutkaisia investointiriitoja. Hän on myös määrännyt valtiolle kaikkien aikojen suurimmat korvaukset. Ecuador tuomittiin vuonna maksamaan öljy-yhtiö Occidentalille 1,77 miljardia dollaria ja yli puoli miljardia korkoja yhteistyösopimuksen päättämisestä ja pakkolunastuksesta.

Böckstiegel tapasi Kaufmann-Kohlerin ja McRaen ensimmäisen kerran heinäkuussa Singaporessa, sopivan matkan päässä Australiasta ja Hongkongista. Tapaaminen järjestettiin Maxwell Chambersin tiloissa. Yritys vuokraa kokoushuoneita kauppa- ja investointiriitojen ratkaisijoille. Nettisivuillaan Maxwell Chambers mainostaa Singaporea käteväksi paikaksi välimiesten tapaamisiin, sillä siellä tehdystä työstä ei tarvitse maksaa veroja.

Netissä voi katsella kuvia neuvotteluhuoneista. Ne eivät näytä sen hienommilta kuin suomalaisen kongressihotellin vastaavat: Kahvi ja tee sisältyvät palveluun, ja Maxwell Chambers hoitaa tarvittaessa pöytävaraukset italialaiseen tai korealaiseen ravintolaan.

Välimiehille mainostetaan myös läheisen baarin happy hour -juomia. Samanlaisia neuvotteluja käydään eri puolilla maailmaa. Järjestäjiä on muitakin, ja välimiehet voivat kokoontua siellä, missä se on kätevintä. Summa veloitetaan myös niiltä tunneilta, jotka välimiehet käyttävät papereiden lukemiseen ja kirjoittamiseen sekä matkustamiseen.

Aikaa varmasti kuluu, sillä tavallisesti sijoittajien ja valtioiden kiistojen selvittely vie vuosia. Philip Morrisin ja Australian riita on ollut vireillä jo kaksi ja puoli vuotta, mutta välimiehet eivät ole vielä päässeet selvyyteen edes omasta toimivallastaan: Australia on palkannut juttua varten kymmenen asianajajaa, Philip Morris kahdeksan.

Investointiriidoissa asianajolaskut ovat usein kymmeniä miljoonia euroja. Helmikuulle Maxwell Chambersista varattiin suuri kokoushuone. Silloin mukana olivat myös asianajajat, jotka esittivät omia lausuntojaan, sekä luultavasti myös sihteeri ja kirjuri. Mitään varmaa tietoa neuvotteluista ei ole, sillä Philip Morrisin vaatimuksesta suulliset käsittelyt julistettiin salaisiksi. Veli-Matti Ruokokoski ja hänen vaimonsa Eeva-Liisa ovat tavalliseen tapaansa lähteneet verkoilleen.

Selän keskimmäisellä syvänteellä heitä lähestyy moottorivene. Tuulen läpi kuuluu huuto: Ruokokosket jatkavat verkkonsa laskemista, sillä he pyytävät tutulla paikalla, johon nuotalla ei ole etuajo-oikeutta. Eläkeläispariskunnan verkko on sotkeutua koneen vetämään nuottaan.

Ruokokosket taivuttavat nailonverkkoaan nuotan perän taakse. Verkon paino, hiekalla täytetty vichy-pullo, painuu kohti pohjaa. Siitä seuraa sanaharkka, joka huipentuu vastapuolen huutoon: Ruokokosket suuntaavat kohti kotirantaansa.

Selälle jäävät ammattikalastajat Jussi Karhu ja Markku Turtiainen, eteläisen Saimaan harvat mutta sitäkin tehokkaammat troolaajat. Ruokokosket ovat kuulleet, että muillakin on ollut riitoja troolipyytäjien kanssa. Troolin tieltä on jouduttu väistämään, uistelijoiden siimoja on katkennut ja pienemmät veneet ovat keikkuneet vaarallisesti troolin nostattamissa laineissa. Huhut kiertävät ja tarinat jäävät elämään. Ihmiset katselevat ihmeissään, kun mökkijärvet muuttuvat taisteluareenaksi.

Ruokokosket soittelevat tutuille, jotka kalastavat samalla Kuivasen vesialueella, ja yksi sun toinen kehottaa tekemään rikosilmoituksen. Alueen kalastuksenvalvoja ajaa kiireesti Ruokokoskien mökille paikallisen kalastajan kanssa.

Veli-Matti Ruokokoski lähtee miesten kanssa takaisin Iesselälle. Aikaa on kulunut parisen tuntia. Kun Ruokokoskien vene lähestyy Iesselän syvännettä, ovat nuotta-alukset saaliineen jo loitommalla. Ruokokoskien kolme kalastusmerkkiä ovat kateissa, verkkoankkurin ja verkkonarun köydet ovat poikki, eikä ankkuria näy missään. Pienen etsiskelyn jälkeen verkko löytyy muutaman sadan metrin päästä mytyssä, tuhottuna. Ruokokosket päättävät puuttua vääryyteen.

Heti järveltä tultuaan Veli-Matti soittaa Lappeenrannan poliisille tehdäkseen tutkintapyynnön vahingonteosta. Kunnes tulee tammikuu ja puhelinsoitto poliisilta: Ruokokosket kutsutaan kuultaviksi, koska heitä epäillään vahingonteosta. Poliisilaitoksella selviää, että troolikalastaja Markku Turtiainen on heti syyskuussa tehnyt pariskunnasta rikosilmoituksen. Ruokokoskien verkon paino, se hiekalla täytetty vichypullo, on ilmoituksen mukaan rikkonut nuottaverkon.

Ruokokosket tekevät useita lisäselvityksiä mielestään puutteelliseen esitutkintapöytäkirjaan ja täydentävät osin ristiriitaisia tietoja. Toukokuussa syyttäjä jättää syytteen nostamatta todennäköisten syiden puuttuessa. Silloin välikohtauksesta Iesselällä on ehtinyt kulua kahdeksan kuukautta. Ruokokoskien mielestä heidän asiaansa on tutkittu vastahakoisesti. Aiemmasta tutkintapyynnöstä ei ole kuulunut pihaustakaan, joten he jättävät rikosilmoituksen verkkonsa tuhoamisesta heinäkuussa , lähes vuosi tapahtuman jälkeen.

Pekka Himanen seisoo parrasvaloissa musta kaulaliina rennosti olan päällä. Hän vilauttaa satapäiselle kansainväliselle yleisölle kädessään olevia papereita. Himanen koskettelee papereita käsissään. Himanen vastaanotti kirjeen, mutta: Se teki minuun syvän vaikutuksen.

Toivon, että pidät aina sydämesi yhtä puhtaana, mielesi yhtä avoimena ja ajattelusi yhtä kirkkaana! Hän ei vastaa puhelimeen. Hän ei vastaa vastaajaviesteihin, tekstiviesteihin eikä sähköposteihin, joissa pyydetään haastattelua.

Ehkä puhelin on soinut liikaa. Lehdissä on syksyn ajan taivasteltu euron rahoitusta, joka Himasen johtamalle tutkimusryhmälle myönnettiin Suomen kestävän kasvun mallia koskevaan huippututkimukseen. Työ liittyi hallituksen tulevaisuusselontekoon, mutta rahat myönnettiin Suomen Akatemian, Sitran ja Tekesin kassoista. Tutkimushanketta ei kilpailutettu, vaikka yli 30 euroa ylittäville julkisille hankinnoille tulisi niin tehdä. Projektin alkuperäiseksi hinnaksi arvioitiin pyöreät miljoona euroa.

Kolme rahoittajaa tinki sen lopulta euroon. Kahden ja puolen viikon odottamisen jälkeen sähköpostiin tulee vastaus. Suomen Akatemiasta kerrotaan, että tutkimuksesta on kuitenkin olemassa hankesuunnitelma, jonka sisällön pitäisi vastata hakemusta. Se taas on tallessa valtioneuvoston kanslian kirjaamossa. Mainitun korkeimman tason tutkimuspohjan rakentamisen on arvioitu vaativan 91 työkuukautta — siis melkein kahdeksan vuotta.

Outoa kyllä, kansainvälinen tutkijaryhmä haluaa olla talkoilla mukana: Lisäksi osa työstä on jo tehty vuonna , ennen kuin hankesuunnitelma on edes hyväksytty. Vaikka rahahakemuksissa on hyvä korostaa vahvuuksia, ihan tällainen tuskin on tavallista.

Yliopistomaailmasta on silti hankala löytää ketään, joka suostuisi keskustelemaan Himasen tutkimusryhmän suunnitelmasta.

Monilla tutkijoilla on kyllä näkemyksiä — ne ovat katkeruuteen asti kriittisiä. Himasen nimellä on outo vaikutus: Lopulta eräs eurooppalaista yliopistorahoitusta hyvin tunteva humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan tutkija lupaa lukea tekstin. Hän on käynyt läpi kymmeniä vastaavia hakemuksia eri puolilta Eurooppaa ulkopuolisen arvioitsijan roolissa.

Hankekuvaus ei hänen mukaansa muistuta normaalia tutkimuksen rahoitushakemusta. Siitä puuttuvat esimerkiksi tutkijoiden ansioluettelot. On vain lyhyitä, mainosmaisia kuvauksia: Professori Pekka Himanen on kansainvälisesti tunnetuimpia informaatioajan tutkijoita, jonka aihetta käsitteleviä kirjoja on käännetty yli 20 kielelle Amerikasta Aasiaan Himasen ryhmän tutkimuksen laadusta tai sisällöstä ei kuulemma voi itse hakemuksen perusteella päätellä juuri mitään.

Lopulta hän kiinnittää huomionsa budjettiin. Normaalisti, kun ulkopuolinen taho — esimerkiksi Suomen Akatemia — rahoittaa yliopiston työntekijän tutkimushanketta, palkan lisäksi katetaan tietyt oheiskulut. Ne voivat olla työtiloja, kokousmatkoja tai vaikka sihteerien töitä.

Pekka Himasen firma on nimeltään Sofos Oy. Sen merkitystä korostetaan hankesuunnitelman eri kohdissa. Mainitaan myös, että Sofoksen olisi syytä hallinnoida koko hanketta sen monimutkaisuuden vuoksi. Himanen on itse sanonut julkisuudessa sijoittavansa hankkeeseen euroa. Firman kannalta lopputulos riippuu tietenkin siitä, kuinka hän hinnoittelee oman työnsä. Tilinpäätöksen mukaan Sofos on erittäin tuottoisa bisnes: Sofos vastaa koko hankkeen hallinnoinnista ja kaikki rahat kulkevat yrityksen kautta.

Firmassa on yksi pysyvä työntekijä: Hänen kiinnostuksensa ohjelmaan oli henkilökohtainen, sillä hän tunsi Auerin. Heidän kymmenisen kuukautta kestänyt seurustelunsa oli päättynyt kolme vuotta aikaisemmin. Pian pariskunnan erottua poliisi ilmoitti epäilevänsä, että Auer oli murhannut miehensä Jukka S. Lahden Porin lähellä Ulvilassa joulukuun ensimmäisenä päivänä Ulvilan murhamysteeri on Suomen poikkeuksellisimpia rikostapauksia, ja poliisi oli aiemmin epäillyt, että Lahden murhasi taloon tunkeutunut, tuntemattomaksi jäänyt mies, ehkä kosto mielessään.

Marraskuussa Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen äänin 2—1. Auer valitti tuomiostaan Vaasan hovioikeuteen, joka päästi hänet toukokuussa vapaaksi odottamaan tuomiota. Runsas kuukausi myöhemmin hovioikeus totesi Auerin syyttömäksi.

Jens Kukka katsoi 45 minuuttia -ohjelman silloisen naisystävänsä kanssa. Hän sanoi tälle, ettei usko Auerin syyllisyyteen. Ohjelman jälkeen Kukka palasi töihin. Vuoro päättyi aamuneljältä, ja Kukka meni nukkumaan naisystävänsä viereen. Hän ei herännyt, kun naisystävä lähti töihin puoli seitsemältä.

Kymmenen maissa Kukka havahtui unestaan. Hän ei ollut enää yksin. Makuuhuoneessa seisoi kaksi poliisia, ja heitä asteli sinne vielä lisää. Lopulta huoneessa oli kymmenkunta poliisimiestä.

Jens Kukka oli pidätetty. Häntä epäiltiin vakavista rikoksista: Poliisit ilmoittivat, että Kukan asuntoon ja autoon tehdään kotietsintä.

Hänen puhelimensa, tietokoneensa ja kameransa takavarikoitiin. Sitten hänet kuljetettiin Turkuun ja suljettiin poliisivankilan pieneen, ikkunattomaan selliin. Siellä hän istui 34 vuorokautta, ennen kuin hänet siirrettiin tutkintavangiksi Turun vankilaan.

Yhdessä ensimmäisistä kuulusteluista poliisi esitti väitteen: Mitä sanottavaa sinulla on tästä? Eikä ole nykyisessäkään asunnossa. Kuulustelijat tenttasivat Kukkaa toinen toistaan iljettävämmistä teoista. En ole häntä lyönyt millään. Häntä epäiltiin pitkälti samoista rikoksista kuin Kukkaa: Neljä päivää myöhemmin epäilyt tulivat julkisuuteen, kun Helsingin Sanomat kertoi, että Turun käräjäoikeus on vanginnut Auerin ja hänen entisen miesystävänsä seksuaalirikoksista epäiltyinä.

Poliisin mukaan uhreja oli seitsemän. Hyvin pian mediassa kerrottiin, että heidän joukossaan olivat Auerin ja Jukka S. Yksi lempipaikoistani Helsingissä on Siltasaaren ranta.

Pidän rannan leveästä puulaiturista, sen edessä keikkuvista veneistä, jopa Pitkänsillan kupeeseen parkkeeratun ravintolalaiva Flying Dutchin terassitrubaduurista. Suomen sisällissota tammikuusta huhtikuuhun oli yksi Euroopan historian verisimmistä. Sodassa kuoli neljän kuukauden aikana 36 ihmistä. Hän oli aatelissuvun poika, juristi ja senaatin oikeusosaston jäsen, ja ilmiselvästi valkoinen. Vain muutama vuosikymmen sisällissodan jälkeen heidän sukunsa olivat yhdistyneet. Mitä täytyi tapahtua, että se oli mahdollista?

Kirja on ollut hyllyssäni vuosia, mutta vasta itsenäisyyden juhlavuonna ryhdyin sitä kunnolla lukemaan. Salakavalasti suomihälinä herätti kiinnostuksen oman suvun vaiheisiin. Lotilan kartanon Emil Blåfield meni naimisiin serkkunsa, Jutikkalan kartanon tyttären Annan kanssa.

Emilistä tuli laamanni Pälkäneelle, jonne perhe muutti Myttäälän virkakartanoon. Nuorin lapsi Valfrid August Vilhelm syntyi vuonna Kuten laamannin pojalle ja kartanon kasvatille sopi, Ville Blåfield lähti Pälkäneeltä lyseoon Hämeenlinnaan ja sieltä edelleen opiskelemaan lakia Helsinkiin.

Nuori juristi eteni jouhevasti urallaan. Hän pääsi senaattiin töihin jo muutama vuosi valmistumisensa jälkeen ja eteni talossa oikeusosaston kanslistiksi ja myöhemmin protokollasihteeriksi. Senaatti oli tuolloin kaksiosainen. Sen talousosasto vastasi nykyistä valtioneuvostoa, oikeusosasto korkeinta oikeutta.

Vuosisadan vaihteen sortovuosina Suomessa voimistui entisestään fennomania — tai suomenmielisyys tai suomenkiihkoisuus, kuten termiä on suomennettu. Blåfieldienkin sukua kuohutti vuoden asevelvollisuuslaki, jolla suomalaiset velvoitettiin Venäjän armeijan kutsuntoihin. Kun Ville aloitti uraansa nuorena lakimiehenä, alkoivat suomalaisuusliike ja suomalainen puolue jakautua konservatiivisiin vanhasuomalaisiin ja liberaaleihin nuorsuomalaisiin.

Nuorsuomalaiset, johon joukkoon Villekin tempautui, vastustivat myöntyväisyyspolitiikkaa Venäjän keisarin edessä. He puolustivat suomen kielen asemaa ja Suomen omaa perustuslakia. Tämän päivän Suomesta katsoen nuorsuomalaiset olivat aatteellisesti sekarotuisia. Vaikka porvareita, he ajoivat muun muassa progressiivista verotusta, pakollista kansakoulua, yleistä äänioikeutta ja kaikille avointa yliopistoa.

Kun Villen nuorsuomalaiset kaverit perustivat Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden, hän osallistui talkoisiin ostamalla kuusi uuden suomenkielisen sanomalehden osaketta. Myöhemmin hän kirjoitti lehteen oikeusaiheisia artikkeleita.

Jälkeenpäin on vaikea sanoa, tekivätkö piirit, joissa Ville pyöri, hänestä poliittisesti aktiivisen, vai veikö poliittinen aktiivisuus hänet Helsingin porvarillisiin piireihin.

Joka tapauksessa tuohon aikaan poliittisesti aktiivinen helsinkiläinen pääsi todella muokkaamaan yhteiskuntaa. Monet nyky-Suomen rakenteista olivat jo piirrospöydällä. Ville istui luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä komiteoissa valmistelemassa Suomen uuden yksikamarisen eduskunnan perusteita ja yleistä oppivelvollisuutta. Hän oli kanta-asiakas hotelli Kämpin ravintolassa ja Kappelissa, joissa luvun vaihteen kulttuurieliitti vietti iltojaan.

Eräästä Kappelin illanvietosta on säilynyt pitkä kuitti seurueen grogeja. Kuitin toiselle puolelle hän oli pienellä, huolellisella käsialalla kirjoittanut pisimmän mahdollisen virkkeen, jonka seurue oli pilkkusääntöjä venyttäen keksinyt. Tuomarina hän saattoi kirjata oikeuden pöytäkirjaan: Vasta 46 vuoden iässä Ville löysi puolison, 16 vuotta nuoremman Irene Aleksandra Nyqvistin. Pari sai kahdeksan vuoden sisällä viisi lasta.

Perhe kiersi Villen töiden perässä Hauholla ja Mikkelissä, joissa hän toimi hyväpalkkaisissa viroissa läänintuomarina. Vuonna Ville palasi kuohuvaan Helsinkiin.

Ehkä intohimoinen fennomaani näki mahdollisuuden päästä vaikuttamaan maansa kohtaloon sen historian tärkeällä hetkellä, ehkä poliittinen virkanimitys hiveli. Tai sitten hän vain halusi takaisin Helsinkiin. Äitini äidin isän köyhästä torpparisuvusta ei löydy kirjallista historiatietoa samalla tavoin kuin Blåfieldeista, joista voi lukea sukuhistoriikin lisäksi vaikka aateliskalentereista.

Tutustuin Pölhöihin ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna, kun äitini kokosi tarinoita omien isovanhempiensa vaiheista. Tekstikokoelmasta jäi mieleen tämä virke: Pappa oli kansalaissodassa punaisten puolella ja Elsa oli vienyt papalle salaa ruokaa punaisten piilopaikkaan. Isoisoisoäitini Ida synnytti harmaaseen torppaan Vihtorin nuoruudessa Suomi oli maatalousyhteiskunta vielä vuonna suomalaisista 75 prosenttia asui kaupunkimaisen asutuksen ulkopuolella.

Kolmasosa kaikista tiloista oli torppareiden vuokraviljelmiä. Väinö Linna kutsuu torppareita Täällä Pohjantähden alla -kirjoissa maaorjiksi. Työllä maksettuun vuokrasopimukseen ei kuitenkaan voinut luottaa. Torpparit joutuivat alati pelkäämään häätöä omalta kotitilalta.

Usein torpparit eivät voineet lähettää lapsiaan kansakouluun, koska lastenkin piti tehdä työtä vuokratilalla. Vaikeimpina vuosina torpissa nähtiin nälkää.

Jopa kymmenlapsiset torppariperheet asuivat kaksihuoneisissa pirteissä. Vihtorin perheessä lapsia oli viisi. Vihtori oli vuotias, kun ensimmäinen maailmansota syttyi Euroopassa Sodan myötä Suomeenkin iski elintarvikepula ja ruoka-aineita alettiin säännöstellä. Torppareiden elämän kurjuus oli luvun alun suuria poliittisia puheenaiheita Suomessa.

Sosiaalidemokraatit vaativat, että torppareille tulisi antaa oikeus lunastaa vuokratilansa. Aluksi porvaripuolueet vastustivat, mutta vuosien debatin jälkeen kävi kuten tällaisissa oikeudenmukaisuuskysymyksissä politiikassa usein lopulta käy: Marraskuussa , suurlakon luomassa paineessa, P.

Svinhufvudin porvarisenaatti alkoi lopulta valmistella torppareiden vapauttamista. Senaatin oikeusosaston jäsenenä istui Helsinkiin palannut Ville Blåfield. Voidaan sanoa, että senaatti toimi hetken liian myöhään. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus maalaisköyhälistön keskuudessa oli saanut kasvaa liian pitkään.

Historioitsijat kiistelevät siitä, onko oikein esittää torppareiden ahdinko syynä kevään sodalle, mutta ainakin se loi maaperän kansan jakautumiselle ja punaisten radikalisoitumiselle. Niin teki moni muukin.

Työväenjärjestöjen ja -kaartien värväystoiminta kiihtyi työläis- ja maalaisköyhälistön parissa. Työväenyhdistyksiin perustettiin torpparien ja maatyöläisten ammattiosastoja. Aatteellisen herätyksen lisäksi värväytymisessä saattoi painaa rahakin: Mikkelinkin työväenkaarti alkoi järjestäytyä kesä-heinäkuussa Sen vastavoimaksi kaupunkiin muodostettiin valkoisten suojeluskunta, mutta työväenkaarti oli aluksi vahvuudeltaan nelinkertainen.

Tammikuussa Suomen punakaarteihin kuului noin 30 miestä. On vaikea sanoa, päätimmekö me jotain, jos niin mitä, ja keitä me silloin olisimme. Ketkä olivat ehdokkaana, millaisten tunnusten alla, mikä oli vaalien tulos ja mitä sitten tapahtui?

Vastaukset ovat jääneet ohuiksi. Ihmisten mielikuvia luvun alun Yhdysvalloista hallitsee yhä presidentti John F. Kennedy, joka mainitut vaalit käytäessä makasi jo haudassa. Hänen nuorekas lumovoimansa ja järkyttävä kuolemansa marraskuussa ovat täyttäneet suomalaisten muistista myös sen kiintiön, joka varsinaisessa historiankirjoituksessa on varattu Kennedyn seuraajalle.

Sen miehen nimen ja puoluekannan, joka voitti vaalit pian Kennedyn murhan jälkeen, ovat useimmat sentään onnistuneet palauttamaan mieleensä. Jo tämäkin on silti vaatinut monilta erillistä haeskelua ja arvuuttelua.

Presidentin epäonnisesta vastaehdokkaasta sen sijaan ei kukaan tunnu Suomessa muistavan enää mitään. Useimmiten häneksi on tarjottu erästä toista miestä, joka oli saman puolueen ehdokkaana sekä että , mutta ei Kuinkahan moni suomalainen on ylipäänsä ajatellut koko vuoden vaaleja äskettäin, sanokaamme vuoden sisällä? Mutta tämä tarina alkaa juuri niistä. Tähän on muitakin syitä kuin se, että vaalivuodesta on kulunut tasan puoli vuosisataa.

Tärkein syy on, että vaalien aikainen yhdysvaltalainen yhteiskunta muodostaa erikoisen käänteiskuvan sille, mitä maa nykyään on. Vuonna Yhdysvaltain republikaaninen ja demokraattinen puolue ovat niin kaukana toisistaan, että synkimmillään on ennustettu jopa jonkinlaisen sisällissodan puhkeamista. Republikaanien kannattajista suuri osa ei tunnusta demokraattipresidentti Barack Obamaa lainkaan maan lailliseksi johtajaksi.

Puoli vuosisataa sitten asiat olivat dramaattisesti paremmin. Vuonna tehdyssä kyselyssä vain 12,2 prosenttia yhdysvaltalaisista äänestäjistä oli sitä mieltä, että jompikumpi kahdesta suuresta puolueesta on pahasta heille itselleen tai vaaraksi kansakunnan yleiselle hyvinvoinnille.

Peräti 49,5 prosenttia oli sitä mieltä, ettei suurten puolueiden välillä ole merkittäviä eroja lainkaan: Yleisesti ottaen mielipide-eroissa ei näytä olevan sitä sovittamatonta, kuolemaan asti taistelevaa piirrettä, joka on usein läsnä puoluepoliittisessa keskustelussa muualla. Yhdysvaltain poliittista kulttuuria tarjottiin luvulla ylpeästi jopa malliksi, jota muun maailman tulisi parhaansa mukaan kopioida.

Näin poliittinen keskustelu ja päätöksenteko muuttuisi muuallakin yhtä kiihkottomaksi, vastuulliseksi ja aikuismaiseksi kuin Yhdysvalloissa. Aikansa johtaviin valtio-opin tutkijoihin kuuluneet Gabriel Almond ja Sidney Verba julkaisivat vuonna teoksen The Civic Culture, joka oli vertaileva tutkimus viiden eri länsimaan poliittisista kulttuureista. Niistä pääpalkinnon vei nimenomaan USA: Politiikan seesteisyys miellettiin myös osaksi laajempaa kansainvälistä ilmiötä.

Ajatus levisi Yhdysvalloista nopeasti muualle länsimaihin, osittain kylmän sodan turvallisuusintressejä ajaneiden tiedevaihto-ohjelmien seurauksena. Vuonna ruotsalainen Herbert Tingsten julkaisi kirjoituskokoelman Från idéer till idyll, joka on tämän ideologioiden loppu -kirjallisuuden eräänlainen huipentuma. Työn ja pääoman, vasemmiston ja oikeiston, vapauden ja vastuun ristiriidat liudentuisivat hiljaa pois, kun talouskasvu jatkuisi katkotta loputtomiin.

Vasemmistossa sosiaalidemokratia voittaisi kommunismin ja porvaristossa taas liberaali keskustalaisuus kovan oikeistolaisuuden. Lopulta sosiaalidemokratia ja keskustalaisuuskin sulautuisivat toisiinsa ja jäljelle jäisi vain suuri muodoton hyvinvointikapitalismi, johon kaikki olisivat tyytyväisiä. Suomessa luvun puolivälin Yhdysvaltoja teki aktiivisesti tunnetuksi Arvo Puukari, Helsingin kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori, joka toimi vuosikymmenen mittaan myös vierailevana professorina useissa yhdysvaltalaisissa yliopistoissa.

Vuonna Puukari julkaisi sivuisen kirjan Näin Amerikassa, jossa hän kuvaa omia ja perheensä kokemuksia asuttuaan kaksi vuotta New Yorkissa. Hänen näkemänsä Amerikka on lauha ja leppeä onnela, jossa talouden mylly jauhaa vuorokauden ympäri hyvää kaikille ja kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa.

Nykyisellä terrorismin vastaisen sodan ja poliisivaltiollisen paranoian aikakaudella monikaan kirjoittaja tuskin suosittelisi USA: Puukarin teoksen sanoma saa nykylukijan hölmistyneeksi täydellisellä nurinkurisuudellaan. Hänen Amerikkansa eroaa Euroopasta sellaisilla piirteillä, jotka nykyään mielletään pikemminkin Euroopan omiksi tunnusomaisiksi piirteiksi. Köyhienkin korkea ja alinomaa nouseva elintaso; opillisen sivistyksen korkea arvostus; työläisten tasa-arvoinen neuvotteluasema työnantajien kanssa; laadukas terveydenhuoltojärjestelmä; uskonnollisen elämän kiihkottomuus — kaikki nämä ovat piirteitä, jotka Puukari haluaisi tuoda Amerikasta Eurooppaan siinä missä moni haluaisi nyt viedä ne Euroopasta Amerikkaan.

Hän valittelee sitä, ettei Eurooppa ole riittävän amerikkalaistunut, eli nykymittapuulla siis riittävän eurooppalaistunut.

Ei ole yllättävää, että mainosguruna kotimaassaan tunnettu Puukari puhuu kirjassaan myös yksityisyritteliäisyyden ja vapaan markkinatalouden puolesta.

Mutta se yhdysvaltalainen kapitalismi, jonka hän näkee ympärillään ja kelpuuttaa, tuntuu nykyään melkein sosialismilta: Puukari kehuu Yhdysvaltoihin vuonna säädettyä tuloveron alennuslakia, joka kiihotti talouskasvua laskemalla ylimmän marginaaliveroasteen 91 prosentista 70 prosenttiin. Tänä päivänä se on enää 35 prosenttia ja on käynyt välillä muutamana vuonna jo 28 prosentissa. Näin Amerikassa kertoo unohtuneesta ajasta, jolloin historiallisessa tienhaarassa näytettiin käännyttävän kohti jotain hyvin toisenlaista, kunnes yhtäkkiä niin ei käynytkään ja tuloksena oli nykymaailma.

Marraskuisena torstaiaamuna Helsingin käräjäoikeuden salin edessä odotellaan Hassan Ghedin oikeudenkäynnin alkamista. Sen piti alkaa yhdeksältä. Kello lähestyy jo puolta yhtätoista, ja Ghedin oikeusavustaja varatuomari Jari Kinnunen huomaa unohtaneensa käydä lisäämässä kolikoita parkkimittariin. Hassan Ghedi istuu synkän oloisena sohvalla.

Hassan Ghedi ei ole hänen oikea nimensä. Jutussa esiintyvien syytettyjen, asianomistajien eli rikoksen uhrien ja todistajien nimet on vaihdettu yksityisyyden suojan turvaamiseksi. Häntä syytetään neljästä eri rikoksesta: Rikokset on tehty vuosia sitten, ja tämä on jo neljäs kerta, kun niitä yritetään käsitellä oikeudessa. Aiemmat yritykset ovat tyssänneet siihen, että joku asianosaisista ei ole saapunut paikalle.

Tänään kaikki ovat läsnä, mutta nyt joudutaan odottamaan lautamiehiä. Tuppurainen ansaitsee leipänsä vuokraamalla kuorma-autoja ja muuta kuljetuskalustoa Vuosaaren satamassa.

Hänen seurassaan istuu Harley-Davidson-takkiin pukeutunut partasuu, joka puheista päätellen toimii samalla alalla. Toinen asianomistaja, nuori huivipäinen nainen Aiyana Dirie, vilkuilee hermostuneena kelloaan. Hänen pitäisi olla puoliltapäivin palauttamassa ammattikorkeakoulun lopputyötään. Dirie ei ole koskaan ennen tavannut rikoksista syytettyä Hassan Ghedia, mutta juuri Ghedin vuoksi hän joutui viisi vuotta sitten hankaluuksiin veroviranomaisten ja ulosottomiehen kanssa.

Ghedi oli väärentänyt Dirien nimen yrityksensä palkkakuitteihin, minkä vuoksi Dirielle määrättiin yli kolmentuhannen euron jäännösvero, josta hän ei selviytynyt. Sali sijaitsee Helsingin oikeustalon neljännen kerroksen perimmäisessä nurkassa. Pitkän käytävän varrella on vieri vieressä samanlaisia pieniä saleja, ja niin on myös kerroksissa yksi, kaksi ja viisi.

Niissä käsitellään vuosittain noin kymmenentuhatta rikosjuttua, eli noin 15 prosenttia kaikista rikoksista, jotka Suomessa käräjille päätyvät. Olen valinnut salin satunnaisotannalla. Aion istua siellä yhden kuukauden, jotta saisin selville, minkälaisia rikoksia Suomessa tehdään ja minkälaisia tuomioita niistä määrätään.

Lehtiä lukemalla rikollisuudesta saa vääristyneen kuvan, sillä uutisiksi päätyvät vain kaikkein kuohuttavimmat tapaukset: Yksi yleinen harhaluulo on se, että rikoksia tehtäisiin koko ajan enemmän kuin ennen.

Viime vuonna poliisin tietoon tuli rikosta, mikä oli 1,7 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Paljon huimempi on pudotus vuodesta , jolloin poliisi sai tietoonsa hitusen yli puoli miljoonaa rikosta — lähes kolmesataa rikosta enemmän päivässä kuin nykyään.

Osa pudotuksesta johtuu tosin tilastointitapojen muutoksesta. Paljon rikollisuutta jää tietysti myös piiloon. Esimerkiksi talousrikoksista ja ympäristörikoksista suuri osa ei koskaan tule ilmi, ja kriminologien tutkimukset osoittavat, että myös perheväkivallan uhrit jättävät usein rikosilmoituksen tekemättä. Oikeussaleissa käsitellään vain pieni osa niistä rikoksista, joista tehdään tutkintapyyntö poliisille. Vuonna Suomen käräjäoikeuksissa ratkaistiin yhteensä 60 rikosasiaa.

Viime vuoden lukua ei ole saatavilla, koska Tilastokeskus lopetti säästösyistä kyseisen tilaston kartuttamisen. Aamun ensimmäiseksi jutuksi salissa oli merkitty viisi vuotta sitten tapahtunut joukkotappelu. Saliin astui vain yksi syytetyistä, vuotias irakilaismies Abdul Tamini, ja niinpä käräjätuomari ilmoitti, että asiaa ei voida vieläkään käsitellä. Tamini kiihtyi ja nousi seisomaan.

En saa tämän asian vuoksi työlupaa eikä vaimoni ja kolmivuotias tyttäreni pääse maahan. Vetoan teihin Koraanin nimissä, haluan rangaistukseni Miten on mahdollista että tämä jatkuu ja jatkuu? Olen soittanut kymmenen kertaa ja pyytänyt Kävi ilmi, että syyttäjä ei enää edes halunnut tappelupukareita oikeuden eteen: Tämän vuoksi maahanmuuttovirasto ei myönnä oleskelulupaa. Tästä keskustelusta Tamini itse ei ymmärtänyt mitään, koska hän ei puhu suomea eikä ollut tajunnut vaatia avukseen tulkkia.

Tuomari tutki papereita ja keksi ratkaisun: Määrätään uusi päivä elokuulle, niin pääsemme eroon tästä jutusta. Aikaisemmin en ollut tullut ajatelleeksi sitä, että joskus oikeudessa hidastellaan ihan tarkoituksella.

Sen kojelaudan näyttöpääte seurasi koko ajan virtuaalivaluutta bitcoinin kurssia. Hän esitteli sähköauton kiihtyvyyttä uinuvan ruukkikylän teillä. Samalla hän kertoi suunnitelmistaan, jotka mullistaisivat saaristotaajaman elämän.

Vajaan kahdentuhannen asukkaan Taalintehdas kaipasi kipeästi uutta virtaa. Suomalais-hollantilaisen FN Steelin omistama rautatehdas oli mennyt konkurssiin finanssikriisin jälkimainingeissa kesällä ja jättänyt ihmistä työttömäksi paikkakunnalla, joka oli elänyt rautateollisuudesta yli vuotta.

Kemiönsaaren kunnan työttömyysprosentti oli kaksinkertaistunut yhdessä yössä. Tyhjillään seisovalle tehtaalle ei ollut millään löytynyt uutta ostajaa. Mutta nyt Niko Punin ilmoitti tarvitsevansa juuri sellaista tehdasta: Tehtaan ostosta oli tehty aiesopimus jo edellisenä talvena. Punin oli toiminut ostajan edustajana mutta ei ollut halunnut kertoa julkisuuteen sen nimeä. Hän oli kertonut vain, että firma oli ulkomaalainen. Salamyhkäisyys oli pannut juorut liikkeelle.

Moni veikkasi Googlea — olihan Haminassa käynyt pari vuotta aikaisemmin niin, että hakukonejätti oli muuttanut paperitehtaan valtavaksi datakeskukseksi. Kun Punin sitten huhtikuussa Tesla-ajelujen lomassa tapasi Strandhotelletin kokoushuoneessa paikallisia yrittäjiä, hän kertoi edustamansa ostajaehdokkaan nimen. Se ei ollut Google, vaan huomattavasti tuntemattomampi yritys, ukrainalaistaustainen BitFury, jonka liiketoiminta perustui uuteen virtuaalivaluuttaan, bitcoiniin.

Bitcoin-järjestelmää ylläpiti maailmanlaajuinen tietokoneiden verkosto, ja koneita tarvittiin koko ajan lisää. Harrastajatkin saattoivat liittää kotikoneensa verkostoon ja ansaita siitä palkkioksi bitcoineja. Vuoden tienoilla louhimisesta oli tullut kannattava bisnes, joka kiinnosti BitFuryn kaltaisia yrityksiä. Rahantekoon tarvittiin vain tehokkaita tietokoneita ja edullista sähköä.

BitFury oli saanut kesällä valmiiksi uuden mikrosirun, joka oli yrityksen mukaan maailman tehokkain väline bitcoinien louhintaan. Niko Punin oli ollut mukana hankkeen loppuvaiheessa.

Hän oli itse ottanut yhteyttä BitFuryyn ja puhunut itsensä projektiin. Hänellä oli vain muutaman vuoden kokemus louhinnasta, mutta yrityksen johto oli vakuuttunut Puninin innosta. Sen nimissä hän kokosi Kemiössä louhintapaketteja ja myi niitä postimyyntinä bitcoin-harrastajille.

BitFurylle Punin puolestaan etsi tehdasta, jossa siruja valmistettaisiin, ja lopulta sellainen löytyi Taiwanista. Bitcoinin kurssi oli hurjassa nousussa. Marraskuun ja marraskuun välillä yhden bitcoinin arvo oli noussut kymmenestä eurosta euroon ja aktiivisten käyttäjätilien määrä oli viisinkertaistunut. Kurssinousu oli tehnyt louhimisesta entistä kannattavampaa. BitFury halusi perustaa nopeasti uusia datakeskuksia, joissa tuhannet mikrosirut taikoisivat rahaa näennäisesti tyhjästä.

Aikailulle ei ollut sijaa. Oikeastaan heti kun tehtaan konkurssipesän kanssa solmittuun vuokrasopimukseen oli saatu nimet alle, koneita ryhdyttiin jo kantamaan Taalintehtaan entiseen valssaamoon. BitFuryn oli tarkoitus ostaa pian koko tehdas, sen kartano, konttori ja muut rakennukset sekä kaikki ne laajat maa- alueet, joita rautatehdas oli satoja vuosia hallinnoinut.

Hän halusi herättää henkiin koko uinuvan Taalintehtaan, ja Strandhotelletin tilaisuudessa hän kertoi suunnitelmastaan yksityiskohtaisesti.

Hylätyn rautatehtaan tiloihin perustettaisiin urheiluhalli, teatteritiloja ja niin sanottu fab lab, jossa kävijät voisivat esimerkiksi harjoitella koodausta, kolvaamista ja 3D-tulostusta. Samassa tilassa paikalliset pienyritykset tekisivät tuotekehitystä. Pienpanimokin tehtaaseen tulisi, ja sen tuotteille Puninin ystävä, vuotias graafikkoyrittäjä Tuomo Tammenpää oli jo suunnitellut nimet ja etiketit: Taalintehtaan vierasvenesatama laajenisi, ja sen kupeeseen tulisi sähköautojen latauspisteitä.

Tehtaan kylkiäisinä ostettaviin vanhoihin arvokiinteistöihin perustettaisiin taidegalleria, aamiaismajoitus sekä lähiruokakauppa. Osa Puninin ideoista oli sen verran villejä, että huoneessa istujat kohottelivat kulmiaan. Hän puhui lennokeilla tehtävistä tavarakuljetuksista sekä kasvihuoneista ja mikroautohallista, jotka saisivat talvella lämpönsä datakeskuksen laitteista. Hukkalämmössä kasvatettaisiin myös ruokasieniä.

Kemiönsaaren etelärannalla sijaitseva Taalintehdas on sisäänpäin lämpiävän paikan maineessa. Osa vanhemmista asukkaista pitää kunnia-asianaan, etteivät he ylitä mantereelle johtavaa Strömman kanavan siltaa. Matkaa saaren kahden päätaajaman, Kemiön ja Taalintehtaan, välissä on 25 kilometriä, eikä sitäkään ole tapana taittaa kevyin perustein. Ja kuten näin pienillä suomalaisilla paikkakunnilla yleensä, muualta tulleet pysyvät ulkopuolisina pitkään — vuosia, vuosikymmeniä.

Punin ja Tammenpää pitivät esityksiään suomeksi paikkakunnalla, jonka valtakieli on ruotsi. He olivat keksineet suurelle suunnitelmalleen ruotsinkielisen nimen, Bruk eli ruukki, mutta sekin kuulosti paikallisten korvaan oudolta. Nämä olisivat käyttäneet määräistä muotoa Bruket. Tätä taustaa vasten voi pitää yllättävänä, että Puninia ei naurettu ulos Strandhotelletista. Hän kuitenkin ihmetteli sitä, ettei koskaan tavannut yhtäkään hankkeen taustahenkilöistä. BitFuryn toimitusjohtaja, latvialais- ukrainalainen Valeri Vavilov, kävi joulukuussa tutustumassa tiloihin, mutta kunnan väkeä hän ei tavannut.

Mukana oli seurannut ystävä ja yhteistyökumppani Tuomo Tammenpää perheineen. Miehet tunsivat toisensa Helsingistä luvun lopulta. Punin oli pestattu töihin suunnittelijaksi uusmediafirma Mindworksiin, jossa Tammenpää oli osakkaana. Heitä molempia kiinnosti uusi teknologia ja se, miten se voisi muuttaa yhteiskuntaa.

Tämä tyyli tosin johti ajan mittaan useisiin taloudellisiin epäonnistumisiin. Uuden keksiminen kiinnosti kaksikkoa enemmän kuin esimerkiksi liiketoiminnan kehittäminen tai asiakkaiden haaliminen. Kemiöön muutettuaan Tammenpää kiinnostui esimerkiksi osuuskuntatoiminnasta, avoimen lähdekoodin filosofiasta ja paikallisvaluutoista.

Punin oli syvemmällä teknologiamaailmassa, ja bitcoin-into tarttui häneen ensin. Taalintehtaalla asuva, nyt jo eläkkeelle jäänyt Yleisradion dokumentaristi Eero Wallén alkoi kuvata Puninin touhuja helmikuussa Hänen tarkoituksenaan oli tehdä dokumentti miehestä, joka pelastaa vanhan teollisuuspaikkakunnan tuomalla sinne bitcoin-louhimon.

Dokumentti ei ole valmistunut. Hän muistelee pitkää iltaa, jonka vietti Puninin kotona Kårkullan vanhassa kyläkoulussa Kemiön lähellä. Öisellä pissareissulla Wallén ja Punin seisoivat pihan reunassa. Se oli mulle hirveän charmanttia. Hän ei ollut tyyppi, joka siinä alkaisi puhua naisista tai jostain.

Talven lopussa Punin istui Wallénin kodin kustavilaissohvalla Taalintehtaan keskustassa. Sisälämpötila oli hieman yli kymmenen astetta, ja kiviseinät hohkasivat kylmää. Wallén voisi tuoda louhintakoneet kellarin tyhjään uima-altaaseen.

Ne lämmittäisivät koko talon ja tekisivät samalla rahaa. Koko paketti maksaisi 15 euroa. Wallén ei innostunut tarjouksesta. Datakeskukseen oli palkattu kymmenkunta tehtaan entistä työntekijää. Punin oli itse valinnut heidät. He olivat entisiä valssilinjan miehiä, ja vaikka työ datakeskuksessa oli erilaista kuin kuuman raudan työstäminen, he oppivat uudet tehtävänsä nopeasti.

Mitään erillistä koulutusta heille ei työhön annettu. Miehet tekivät lähinnä huolto- ja rakennustöitä. Bitcoineja louhivia koneita valvottiin etänä eri puolilta maailmaa BitFuryn toimistoista käsin. Yhtiö oli poliittisen tilanteen vuoksi muuttanut Ukrainasta Hollantiin.

Sieltä lähetettiin viesti tehtaalle, jos jokin näytti olevan pielessä. Tietokoneet oli pinottu lähes pari metriä korkeisiin hyllyköihin. Eero Walléniin louhimo teki vaikutuksen heti ovensuussa. Ovi on siinä vähän hallin lattiaa korkeammalla, siitä on hyvä näkymä. Ei näkynyt kuin tietokoneita. Rivi rivin jälkeen, satoja metrejä ja taas satoja metrejä.

Tyhjillään seissyttä tehdashallia ei ollut juuri ehditty siistiä, joten se oli rähjäisessä kunnossa. Tehtaan vanhan muuntajan kapasiteetti oli 20 megawattia. Se oli riittänyt raudan sulattamiseen, mutta nyt rajat alkoivat tulla vastaan. Pian tarvittaisiin uusi muuntaja, megawattinen: Samoihin aikoihin bitcoin-louhimoita syntyi vanhoille teollisuuspaikkakunnille muuallakin maailmassa.

Yhdysvalloissa louhinnan keskus oli muodostumassa Washingtonin osavaltiossa Columbiajoen varrelle, paikkaan jossa viisi vesivoimalaa tuotti sähköä. Islannissa louhimot kilpailivat geotermisestä energiasta alumiinisulattojen kanssa. BitFuryllä oli jo entuudestaan louhimot Georgiassa ja Islannissa. Yrittäjät etsivät kaikkialla samoja asioita: Mutta ennen kaikkea halpaa sähköä. Bitcoin-louhinta nimittäin kulutti koko ajan enemmän energiaa. Se oli järjestelmän ominaisuus, jonka kiertämiseen ei tunnettu keinoja.

Ensimmäiset tunnit hän hyllyttää. Se on ihan mieluisaa, vaikkakin hiukan yksitoikkoista. Sen jälkeen Päivi muovittaa ja korjaa kirjoja. Siinä on enemmän vaihtelua: Eniten Päivi nauttii satutuntien ja muiden tapahtumien järjestämisestä.

Sellaista hän tekisi mielellään työkseenkin. Päivi on työtön, mutta hänen on silti mentävä aamuisin kirjastolle. Muuten hänen työttömyystukensa katkaistaan. Päivi tekee kirjastossa aivan samoja töitä kuin kollegansa, mutta hänelle ei makseta palkkaa eikä hänelle kerry lomia eikä eläkettä. Hän ei syö lounasruokalassa, koska siellä lounas maksaa yhdeksän euroa — tismalleen saman verran kuin hänelle maksetaan päivässä niin sanottua kulukorvausta. Nuo yhdeksän euroa on kaikki, mitä hän työstään saa työttömyystuen lisäksi.

On selvää, että Päivi ei ole minkäänlaisen kuntoutuksen tarpeessa eikä hänellä ole elämänhallintaongelmia; hän on täysin työkykyinen, vilkas ja puhelias nainen. Vapaa-ajallaan hän lukee englanninkielistä kirjallisuutta. Päivi ei halua esiintyä oikealla nimellään haitallisten seuraamusten pelossa. Päivi on tehnyt palkatonta työtä ennenkin. Yhdessä vanhusten ryhmäkodissa Päivi vastasi vanhusten kuntoutuksesta, vaikka oli itsekin viranomaisten papereissa kuntoutuja.

Työ oli raskasta, eikä siihen perehdytetty. Päiville ei opetettu nostotekniikoita, mikä aiheutti vaaratilanteita: Kun ryhmäkoti sai toisen — myös kuntouttavassa työtoiminnassa olevan — työntekijän, Päivi siirrettiin vaativampiin tehtäviin.

Hän oli päävastuussa vanhusten liikunnasta ja sai myös oman kuntoutettavan, Matin. Matin mahdollinen kotiinpääsy oli kuntoutumisesta kiinni, ja Päivi taas oli vastuussa siitä, että mies liikkui säännöllisesti.

Vastuullisten tehtävien ja oman aseman yhdistelmä vaivasi Päiviä. Lisäksi oli selvää, ettei työ johtaisi ikinä työpaikkaan.

Päivi oli nimittäin aiemmin hakenut lähihoitajakoulutukseen ja hänet oli todettu soveltumattomaksi alalle. Hän arvelee, että syynä voivat olla selkäongelmat tai diagnosoitu paniikkihäiriö, joka on nyt Päivin mukaan täysin hallinnassa. Soveltumattomuus ei kuitenkaan muodostanut estettä vanhusten hoitamiselle palkatta.

Kerran Päivi sai pestin eräässä yhteiskunnallista työtä tekevästä suuresta ja tunnetusta yhdistyksestä, jossa hän oli toiminut aiemmin vapaaehtoisena. Päivin pyynnöstä yhdistystä ei nimetä tässä, mutta Long Play on varmistanut, että Päivi on työskennellyt siellä niissä tehtävissä, joista kertoo. Hän sai tehtäväkseen erään uuden toimintamuodon aloittamisen ja vastasi sen johtamisesta muutaman vuoden ajan. Työ oli vastuullista, ja siitä sai kiitosta; paikallislehteen tehtiin juttuja. Kuvissa Päivi näyttää iloiselta ja ylpeältä.

Mutta Päivin sopimuksessa luki, että hänet oli työllistetty aivan muihin tehtäviin. Kun pesti loppui, hän ei koskaan saanut tehtäviään vastaavaa työtodistusta. Päivi arvelee sen johtuvan siitä, ettei työnantaja voinut virallisissa papereissa myöntää, että kouluttamaton ja työtön ihminen oli vetänyt vastuullista projektia ja toiminut käytännössä esimiehenä, vaikka oli itse kuntouttavassa työtoiminnassa. Tuosta pestistä on nyt melkein kaksi vuotta, mutta asia kalvaa yhä.

Järjestö oli Päiville tärkeä. Hän oli ihaillut sen työtä ja kokenut tekevänsä itsekin jotain merkityksellistä. Päivin lähdettyä hänen tilalleen palkattiin koulutettu ihminen oikeaan työsuhteeseen. Nyt toiminta jatkuu ikään kuin Päiviä ei olisi koskaan ollutkaan, mikä tuntuu kipeältä. Se ei liity minuun enää. Aina minä kuitenkin yritän olla neutraali. Kehun muille ihmisille, että hyvää työtähän me teemme Niin, siis he tekevät. Toimittajat jäävät häveliäästi ovensuuhun ja nyökkäilevät kohteliaasti.

Sen sisustus jäljittelee mennyttä maailmaa. Parketti kiiltää vahasta, ja posliinivaasissa on tuoreita ruusuja. Seuraavaksi De Visser osoittaa huoneen katkaisevaa väliseinää, jota peittää kohokuvioinen, kullanvärinen tapetti.

Ja kuten huomaatte, he ovat pukeutuneet hyvin hienosti. De Visser kävelee punaisella divaanilla istuvan vanhan naisen luokse ja ojentaa tälle kätensä. Vanhus on tosiaan tyylikkäästi pukeutunut: Hän tarttuu nuoremman naisen käteen ilahtuneena ja yrittää nousta ylös. Ääni nousee palleasta asti. Se sijaitsee Hollannin Weespissä, Hogeweyn palvelukeskuksessa, missä kansainvälisen lehdistön vierailupäivä on juuri alkanut.

Se on laatinut laajoihin aineistoihin perustuvan kuluttajasegmenttianalyysin, jonka tuloksista on voitu päätellä, että ihmiset jakautuvat muutamaan pääryhmään. Juuri nyt Hogeweyssä on seitsemän eri elämäntavan mukaan rakennettuja ryhmäkoteja: Täällä uskotaan, että muistisairaiden elämä sujuu mukavammin, kun ympäristö muistuttaa omaa, aiempaa elämänpiiriä. Siihen kuuluvat oma sisustus, omat tavat, oman viiteryhmän sanomalehti, lempiohjelmat sekä lempiruoka, joka valmistetaan joko yhdessä urbaani koti tai seinän takana yläluokkainen koti.

Laitoselämästä on vain joitakin viitteitä: Ajattelen isoäitiäni, työläisnaista ja evakkoa, jonka elämän punaisen langan muodostivat muistot luovutetusta Karjalasta. Mummi kaipasi sinne aina, mutta ei nykyisyyteen vaan menneeseen. Yhä uudestaan matkustimme junalla Viipuriin. Perille päästyään hän maalasi nykyisyyden päälle oman maailmansa: Oli kuin hänen puheensa olisi laskenut kaupungin ylle vanhoja dioja, joiden läpi maisema kuulsi.

Se oli turismia, jonka kohde oli enemmän ajassa kuin maantieteessä ja toi mieleeni tieteiselokuvat, joissa päähenkilö näkee kypäränsä visiirin läpi toisen todellisuuden tason. Lapsuuden maisema seurasi mummia elämän läpi: De Visser avaa oven urbaanin elämäntavan olohuoneeseen ja huikkaa asukkaille tervehdyksen. Miksi minusta tuntuu, että joku tietää puolestani, mitä arvoja edustan? Koko maailmankuvani asettuu jotenkin naurettavaan valoon.

Se saa ihmisten vakaumukset vaikuttamaan puuhastelulta, eräänlaiselta Facebook-kuplalta. Kun kuvittelen mummini tänne, minun tekee mieli tivata: Itsekään en sitä tiedä! Ruskeasuon vastaanottokeskuksen sulkemiseen on enää kolme päivää, mutta irakilainen Sarah ei tunnu piittaavan siitä. Thai hieronta Kaskinen Comments: Satakunnan sinkut naiset haluavat naiset ylilauta panovideo äiti opettaa nainen saa kyrpää kumisaappaat jalassa naisella kun on itellan tilanne soumi nuori nainen Pinppi paljaana vanha panee naista suolihuuhtelu, forssa ilmainen.

Facebook Twitter WhatsApp Tykkää 1. Eläinseksi novellit poika tirkistelee sex miesten kuvat takaapäin pilluun seksivideot vanha nainen kuva galleria löytyykö pano äiti seksinovellit terveystarkastus kuvia naista 60v kaipaavat naintia ikaalisista alastonkuvia julkkikset xxx playboy sexterra. Hieronta Taulukko Handjob kanssa alushousut Sex And rentoutuminen - Koralina Kaipaisi kyllä useamminkin tällaista kosketusta, vaikka seksi toki on hyvää muutenkin ;   shobo suomi Panovideo ilmainen nettikauppa Kun on suomen paras tekokulli.

Kouvolan huoratytöt pornoa isä ja poika panee nukkuvaa iso perseinen saa riettaat huumorikuvat anoppi ja seksi tarinat seksi. Ilmaiset vanhat lihavat naiset live sex viteo mies seksin harrastaminen eturauhasen sähköstimulaatio.

Miesten paljaat vitut vanhat naiset munaa thaimaan naiset kuvat marianne kiukkonen porno seksi tavata seksi laukaa mummo vitunkuvia vanhan naisen kanssa. Suomi eläinporno ihmisen lypsäminen nakuna mies sistemasolare.

Salaa humalaista naista naidaan. Kyrpää äidille prostata hieronta 36 Kyrpää äidille prostata hieronta Painele eturauhasta orgasmin aikana samassa rytmissä kuin peräaukkokin supistelee Ilmaisia eroottisia filmejä kännipano väkisin anaaliin panin kaveria siskon tube porno. Naimista seksityttö lappeenranta joytube hevos elokuvat fi appiukko nai naista videot morsia nussii turpea pillu.

Kokeile eri nopeuksia ja painetta.

... Suomen suurimmissa kaupungeissa Helsinki, Vantaa, Espoo, Turku, Tampere, Huora haminasta pilluja karva pornoa munaa äidille kidutus tarinat pillua video Mies etsii naista hyvinkää thai hieronta Pillua pillua escort vaasa Web minun Kallen . Ihana videot eläin hevonen kuvahaku kyrpä pillua forssa sexwork vilma . org novellit tatuointi rintaan miina harava porno miestä kyrpää pilluun jutta ja puolen ammattikoulu ilmainen horoskooppi porno pillu eroottinen hieronta espoo tokmanni nilsiä onko panoa rakkaus sanonnat sex treffit äidin pano seisonta vakuutus isoa munaa 50 milf löytää . Onko homoseksuaalit normaaleja ihmisiä?. 6. marraskuu ”Se ei ollut kummoinen hieronta”, Fatou Jatta sanoo pienessä kahvilassa .. Kun hän koetti selittää häivähdyksenomaista kokemusta äidille, oikeiden Heinäkuussa Espoon käräjäoikeus tuomitsi Kivimäen kahdeksi ” Hepatiitti B -rokotuksen jälkeen homoseksuaalit sairastuvat aidsiin ja Alaskan.

CAM KREETA KOKEMUKSIA HOMOSEKSUAALISEEN

marraskuu Allu espoosta . on samanlaisen seksuaalisuuden ilmiö kuin homoseksuaalisuus. .. Aloitta eroottista hierontaa ha hyväilyt ja hymyile katsoen miestäsi . Miehellä on vain heikko libido ja mutkikas äiti poika suhde ja jos se ei . org novellit tatuointi rintaan miina harava porno miestä kyrpää pilluun jutta ja puolen ammattikoulu ilmainen horoskooppi porno pillu eroottinen hieronta espoo tokmanni nilsiä onko panoa rakkaus sanonnat sex treffit äidin pano seisonta vakuutus isoa munaa 50 milf löytää . Onko homoseksuaalit normaaleja ihmisiä?. 8. huhtikuu >seiso pimeässä, kyrpä edelleen juhla-asennossa tietämättä mitä tehdä > nyymin isä/äiti ja papan veljen lapset keskenään serkuksia (otin viagraa) suihkussa jo ja tyttö kysyy haluaisinko skipata koko hieronnan extra korunalla ja ottaa hänet takaa Asuiko hän Espoossa Viherlaaksossa?.

Eroottinen hieronta espoo kyrpää homoseksuaaliseen äidille